28.2. klo 12
Assa ei malttanut pysyä missään paikassa enää paria minuuttia pidempään. Ulkona oli käyty jo kolmesti yrittämässä isoa kasaa mutta ruokalusikallisia ne oli aina olleet. Assa käveleskeli vain seinän vieriä ulkona ja muutenkin oli hyvin levottoman oloinen pihalla.

1.3. klo 6
Vielä en selvinnyt soittamaan lekurille mutta numero oli valmiina puhelimessa. Synnytystä odottelin koko yön valvoen (tunnustan ottaneeni klo 3 jälkeen pari puolen tunnin torkahdusta). Assassa ei näy enää mitään tulevan synnytyksen antamaa painetta.

1.3. klo 8
Assaa kävi ulkona ja sen jälkeen Assa syöksyi tärisemään kainalooni (pentulootan vieressä oli väliaikainen sänky) ja huomasin, että patja kostui nopeasti eli Assa vetäisi vedet patjalle. Eli tärinää oli läähätyksen kera ja jos tulkitsin oikein niin nyt pitäisi jo syntyä, jos on syntyäkseen. Assalla oli vielä puoli 6 lämpö alhaalla.

1.3. klo 9.30
Soitin lääkärille ajan klo 10.30.ksi kun ei voinut ihan heti ottaa vastaan koska oli juuri leikkauksessa.

1.3. klo 9.55
Kaamean ponnistelun tuloksena punainen uros syntyi! Pettymykseni (siis ei musta eikä narttu) nimesin kuitenkin kokonaan Assan mukaan: Örn Össuson ("Assan" on islanniksi Össu - pojan nimi on suomeksi Kotka Kotkanpoika). Nuora ei kuitenkaan venynyt yhtään eli kun Assa seisoi niin pentu roikkui ilmassa ihan Assassa kiinni. Auttaminenkin oli toivotonta kun se nuora oli todella tiukalla eikä minusta ollut apua.

1.3. klo 10.15
Soitin uudelleen lekurille, kun sain perua ajan ja pyytää neuvoja nuoran katkaisuun. Tietenkin kun Pirkon (lekuri) sain luurin toiseen päähän niin eikös Örn tipahtanutkin jo alas. Assa katkoi nuoran erinomaisesti sitten itsekin kun siihen ylsi.

1.3. klo 10.25
Huomaamattani tupsahti musta narttu Öggva-Aska maailmaan.

1.3. klo 10.30
Hiekan värinen Tuhkimo eli Öskubuska pullahti sitten heti perään.

Tässä välissä olin hieman huolissani Assasta kun se ei tahtonut millään ruveta hoitamaan pentuja. Todellakaan en uskonut, että pentuja enää tulisikaan, kun 3 oli maailmaan saatu ja siinäkin oli jo runsaasti. Assa oli kuitenkin levoton eikä tahtonut millään rauhoittua pentuja syöttämään joten aloin tietenkin, tyylini mukaan, epäilemään että tuossa mustassa Mutsissa on jotain vikaa eikä osaakaan hoitaa pentuja. Olihan siinä "vikaa" kun jahtasin taloa ympäri tyttöstäni joka yritti selvästi ulostaa jotain joka paikkaan. Katsoinkin Assaa sitten tarkemmin ja hännän alta minulle näytettiin kieltä. Isoin pentu tuli siis ihan oikealla asenteella maailmaan.

1.3. klo 12.25
Saatuani isälle sanan, että tulee apuun, koska viimeisin ei näyttänyt tipahtavan ollenkaan ulos (olin valmistautumassa lekurille taas…) niin musta narttu Ösp-Alma tupsahtikin ulos. Vaan en sitten riemuinnutkaan liikaa, kun Assa kiskaisi Alman napanuoran poikki ihan kunnolla navasta ja verta suihkusi ihan riittoisasti. Taas soitin lekurille. Sieltä lohdutettiin, että se tyrehtyy kyllä. Kolme ensimmäistä vikisi lootassa suht kylmissään ennen kuin muistin laittaa lämpötyynyn seinään kiinni verisillä käsilläni ja Assa vältteli yhä lootaa. Putsasin nyt sitten jo pentulaatikonkin.

1.3. klo 12.50
Kun isä sitten tuli kotiin niin sain Assan lootaan uusimman vauvan kera ja samalla sitten tupsahti pentueen pienin, musta uros Ölvaldi, sinne muiden seuraksi. Ölvaldi on tasapuolisuuden vuoksi saanut nimensä isältään (sekä Ymir & Ölvaldi ovat jättiläisten nimiä - kumpikin näistä on erittäin pieniä miehiä).

Mitä tästä opinkaan: kannattaa aina soittaa lekurille HETI sillä siitä on selvästi kovasti hyötyä!

Kiltisti puhelimeen vastannut lekuri oli Nivalan ell Pirkko Lahtinen: Pirkon sivut

Kannattaa myös ajoittaa ensimmäinen pennutus arkipäivälle niin sen lääkärin saa yleensäkin kiinni.

Niin, syytä on myös että aloitteleva kasvattaja saa purkaa odottelun kauhuaan sähköpostilla & tekstiviestein jollekin hiven rauhallisemmalle & kokeneemmalle kasvattajalle eli kiitokset rauhoittavista vastauksista Kerimäelle Tunturiketun kenneliin!

Pentujen hoito sujui ihan kuten synnytyskin: ei minulla oikein ollut siinäkään tekemistä. Toki sain vaihtaa alustaa pentulaatikkoon mutta muuhun ei minusta oikein ollut, kun Assa imetti pennut todella hienosti ja hoiti muutenkin mallikkaasti. Lisäruoka alkoi pennuille maistua vasta viiden viikon iästä, kun Assa aloitti tehokkaan vieroituksen nisiltään. Siihen asti tarjoillut lisäruoat oli koettu vain hauskaksi liukasteaineeksi tassujen pohjiin ja mukavaksi takamuksen alustaksi. Kun pennut tulivat kuuden viikon ikään, ei kukaan pennuista enää yrittänytkään nisälle. Ulosteiden syöminen alkoi selkeästi etoa Assaa, kun pennuille tuli seitsemän viikkoa täyteen (ihan tuoreet maistuivat kyllä edelleen). Vasta sen jälkeen olen joutunut siivoilemaan niitä kunnolla. Pentujen Ymir-isä pääsi leikittämään vauvojaan melko alusta asti ja jaksoikin ainoana aikuisena sitä hommaa tehdä pitkiä toveja. Riemu tuntui olevan molemmin puolista kun Ymir pääsi pentujensa luokse, siinä sitä vilskettä riittikin. Itselleni on siis jäänyt lähinnä pissapaperin vaihto & pentujen haltioituneena tuijottaminen.